Huhhuh nyt se sitten on todellista. Jotenkin tuntuu siltä, ettei vieläkään oikein ole tajunnut, että täällä sitä ollaan. Ei ole edes jännittänyt ollenkaan, mikä tuntuu epätodelliselta. No äh ehkä olen vähän jännittänyt.. mutta oikeastaan vaan vähän ennen kuin laskeuduttiin Sydneyhyn ja sekunti ennen kuin avasin hostellissa huoneeni oven. Mielestäni ihan hyvä saavutus kuitenkin. Lähtö oli tietysti vähän haikea. Varsinkin kun Ninni ja Melina oli pari päivää ennen tehnyt ihanan yllätyksen - farewell-aterian, kinkkujuustopiiraineen ja korvapuusteineen!! Ja sen lisäksi sain myös läksiäispakkauksen, jossa oli kaikki mitä tarvitsen mm. muistikirja, jossa oli esimerkiksi MITÄ TEHDÄ JOS PASSI HUKKUU :D on niin ihanaa kun ystävät luottaa muhun♥ Myös viimeinen ilta perheen kanssa oli tosi onnistunut, syötiin the last supper à la Tuulia - grillattua kanaa, maissia ja pestopastaa ja saunottiin.. voih saunaa tulee kyllä ikävä! Vaikka tulenkin todennäköisesti jo jouluna, en siltikään halunnut ystäviäni saattamaan kentälle, sillä pelkäsin, että päättäisinkin jäädä suomeen. Äidin kanssa tuli kuitenkin sitten itkut itkettyä, joten ihan yhtä paha se oli. Boardaus onnistu Sydneyhyn saakka, joten kerrankin ei tarvinnut pelätä sitä, että nolaisin itseni lähettämällä laukut väärään maahan tmv. Vaikka matkustin koneessa yhteensä kaksi päivää, niin ihmettelen kyllä suuresti miksi pitkiä lentoja yleensä kammotaan kuin ruttoa - ihan mukavat penkit, peitto ja kuulokkeet ilmaiseksi + mikä parasta jokaisessa penkissä videovuokraamo pienoiskoossa. No joo, ehkä nukkuminen niissä penkeissä oli aika epämukavaa, mutta muuten olisin viihtynyt vielä vaikka kolmannenkin päivän.
Australian puolella alkoikin sitten tiukempi osuus. Siellä oltiin äärimmäisen tarkkoja siitä, mitä sinne saa tuoda ja mitä ei ja laukku piti tutkia melkein läpikotaisin, eritoten lääkkeeni. Kurista huolimatta ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja on jotenkin niin ihanaa, kun täällä kaikki sanoo lauseen perään ”my love” tai ”darling”. Jo lentokentällä sain kuulla faktoja Australiasta: esimerkiksi miten Australian valkohai painaa yhtä paljon kuin 150 matkalaukkua ja kuinka UGG-kengät oli alunperin suunniteltu Australian paimenille kylmiin säihin ja ne olivat Ugly shoes-nimiset kengät, joista UGGS on vaan lyhennös – eli kaikki tärkeät faktat haha. Kaiken sen jälkeen etsin käsiini kuljettajani ja yhden eksymisen jälkeen se löytyikin jo. Pikkubussissa oli jo muutama matkustaja ja tutustuin jo pariin englantilaiseen tyttöön, mutta harmikseni he menivät eri hostelliin. On helppoa olla yksin, tuntuu siltä että muillekin on helpompi lähestyä. Bussissa oli myös 3 muuta yksin matkustavaa, joka rauhoitti paljon. Jo lentokentän puolella ihmettelin, että kyseinen mies ei varsinaisesti kysynyt minua, hän vaan näytti printattua AIFS lappua. Jouduin maksamaan kyydistä, mikä myös epäilytti, sillä sen piti olla ilmainen. Hostellin vastaanotolla selvisi, että kuskin olisi pitänyt olla Basen(hostelli missä yövyn nämä 2 ilmaista yötä) työntekijä, Base- paita päällä ja että kyydin todella olisi pitänyt olla ilmainen. Näköjään pitää taas tajuta, ettei olla enää Suomessa. Onneksi ei kuitenkaan käynyt huonosti ja vastaanotossakin luvattiin, että se mitä maksoin kuskille korvaa avaimen pantin, joten kaikki hyvin loppui hyvin. Vaikka minulle oli sanottu, että pääsen vasta 14.00 huoneeseen, pääsinkin jo heti aamulla 9 jälkeen.
Asun 3 ranskalaisen kanssa (yksi tyttö, kaksi poikaa), jotka kaikki ovat tulleet yksin omia reittejään, mutta sattumalta päätyivät kaikki samaan huoneeseen. Kaikki he vaikuttivat supermukavilta ja pyysivät heti jos olisin halunnut lähteä heidän kanssaan kävelylle jne. Olin kuitenkin niin poikki aikaeron ja todennäköisesti kahden antibioottikuurini ansiosta, että päätin jäädä ensin nukkumaan. Hostellin päiväohjelmassa oli kävely satamaan ja picnicille ja ajattelin, että voisin siihen osallistua. Noh niin siinä sitten kävi, että nukuin koko ohjelman yli... perus minä. Herättyäni päätin kuitenkin lähteä tutkimaan ympäristöä. Kävelin koko matkan suu auki ihmetellen kaikkea. Sydney on upea ja valtava kaupunki! Tosiaan heh kuvia en tänne pysty lisäilemään enen lokakuun loppua, jolloin isä tuo tullessaan piuhan, koska tietysti jätin sen kotiin. Kävin myös AIFS:n toimistolla, jotta löydän sinne helposti huomenna orientaatiotilaisuuteen joka alkaa jo 10.00. Täällä tosiaan on samansuuntainen liikenne kuin Englannissa, joten täytyy vissiin alkaa keskittyä kävelyyn. Se täytyy myös liikenteestä sanoa, että liikennevalot ovat hyvin lyhyitä. Punainen tulee jo ennen kuin on edes ehtinyt kävellä toiseen päähän... On jotenki outoa kun täällä on tosi tosi TOSI paljon korealaisia, japanilaisia ja kiinalaisia – tuntuu siltä, että paljon enemmän kuin paikallisia. Paikka tuntuu jotenkin tosi kotoisalta ja näköjään olen jo alkanut sopeutua tänne - kävellessäni satamaan, joku nainen kysyi reittiohjeita kuin paikalliselta.
Kun tulin takasin, toinen pojista oli huoneessa ja juteltiin sen kanssa kaikkea. Aika huonosti se englantia puhui, mutta motivaatio oppia kieltä oli niin suuri, että varmaan alkaa pian sujumaan! Käytiin sen kanssa syömässä alakerrassa, jossa oli tarjous, että jokaisesta juodusta drinkistä saa ilmaisen pastan. Itse en voinut antibioottien takia juoda, mutta roommate onneksi joi munkin edestä, joten saatiin ne pastat ilmaiseksi! Vähän tosiaan oli haastavaa kun hän ei ymmärtänyt monia sanoja, ja arvatkaa kuka joutui sitten pelaamaan aliasta.. Ensimmäinen iltani alkoi antibioottien ottamisella, joten juhliminen oli out of question, mutta menin silti alas ja ajattelin kirjoittaa vähän blogia ja sosiaalisoitua. Tosiaan on niin paljon ajatuksia ja sanottavaa, että teksti sattaa olla aika sekava ja osa aika turhaa, mutta yrittäkää pysyä mukana :) Nettiaika ei maksa paljoakaan, mutta täällä oleskelutilassa ei kyllä hirveästi saa kirjoitettua... Olen joutunut ostamaan jo 3 kertaa puoli tuntia lisää nettiaikaa, koska jään koko ajan suustani kiinni. Sain esimerkiksi äsken yskäkohtauksen, jonka jälkeen vieressäni istuva uusiseelantilainen avasi keskustelun kertomalla tajunneensa salaisen suunnitelmani. Olen kuulemma tullut tänne tartuttamaan kaikki muut tällä yskällä ja tämä blogini on jonkunlainen päiväkirja, johon kerron, miten suunnitelmani toteuttaminen edistyy...:D yep that's right! Vähän vielä hermostuttaa ikäni, sillä tuntuu että kaikki on vanhempia – mm huonetoverini on jo valmistunut ja etsii kunnon töitä ja kyseinen vitsiniekkakin oli valmistunut juuri yliopistosta..
Mutta jep, so far so good! Saan koko ajan pingispallosta, joten taidanpa mennä näyttämään noille närhenmunat, let see who is the champion ;)
 |
| Hyde Park |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti