Anteeksi, etten nyt vähään aikaan ole taas kirjoittanut… Täällä on tosiaan niin paljon ollut taas tekemistä, ettei koneella ole ehtinyt istua juuri ollenkaan.Ja olen myös kierrellyt sellaisia saaria, joissa ei nettiyhteyksiä tai puhelin verkkoa edes ole ollut. Cairnsissa ei oikeastaan tapahtunut enää mitään sen erikoisempaa, mutta oli kyllä loppuun asti kivaa. Otettiin muutamana päivänä aurinkoa laguunilla ja välillä käytiin ulkona vähän juhlimassa ja välillä vietettiin aikaa huoneelaisten kanssa yms. Niin koska täällä edellisellä hostellilla ei ollut ilmastointia, niin vaihdettiin vielä kerran hostellia Global Backpackersiin. Meidän huoneessa oli belgialainen (Wim) ja ruotsalainen (Elias) poika, jotka kylläkin olivat matkustamassa yhdessä. Pojat oli tosi mukavaa seuraa ja varsinkin Wim oli tosi kiinnostunut Suomesta! Wim ei voinut uskoa, että Suomessa tosiaan voi olla niin kylmä ja paljon lunta talvisin! Ja se kuinka vähän ihmisiä Suomessa on, on ollut monelle uskomaton juttu. Ja pojat kyllä naureskeli suomen kielelle aika paljon ja kuvaili tosiaan, että kuulostaa siltä, että me lauletaan aina kun puhutaan. Vissiinkin viimesellä viikolla törmättiin sitten itse asiassa osaan ihmisistä, joiden kanssa oltiin farmilla työskentelemässä! Mattille oli tullut paha mangoihottuma, joten hän tuli jo vähän aikaisemmin. Rupikonnan sijaan hän näyttikin ihan Hulkilta - niin pahaan kuntoon se oli mennyt. Hän sanoikin myöhemmin, että piti käydä lääkärissäkin, kun ei enää silmiäkään saanut auki. Muutaman päivän päästä tuli sitten myös Amanda ja Mike ja meitä oli sitten täällä 8 kaiken kaikkiaan. He olivat sitten saaneet jo kerättyä koko sadon, mutta kuultuamme mitä kaikkea siellä oli tapahtunut, olen kyllä sitä mieltä että lähdettiin A-J:n kanssa ihan tosi hyvään aikaan…

Tosiaan työntekijöitä oli alkanut lähtemään kesken kaiken, koska päivä meidän lähdön jälkeen, lähti myös meidän keittäjä Kerry miehensä Danin kanssa. Sen jälkeen smokoilla (eli ns. välipaloilla) oli tarjottu pelkästään appelssiinin paloja ja ruoat olivat muutenkin aivan järkyttäviä. Kun työskentelee 12h päivässä ja siinä kuumuudessa, niin en ihmettele, että appelssiinin palat ei hirveästi auta.. Dan oli vähän sellainen jokapaikan höylä vajassa, joten kun hän lähti, niin myös vajassa oli kaaos. Toinen asia oli, että Glenn (eli tämä pomo) oli tosi kireänä ja oli sanonut tosi ilkeitä asioita saamalla työntekijöitä jopa itkemään. Kuultiin sitten Marcolta, että hän oli puhunut Glenin kanssa ja hänhän oli tosiaan sanonut, että kun hänen mangot ovat markkinoilla parhaimmat, niin tietysti mangot tulevat ensimmäisenä ja sitten vasta mietitään työntekijöitä. Kolmas juttu sitten oli, että parilla näistä hieman epämääräisistä työntekijöistä oli ollut yhtenä päivänä riitaa ja siellä oli sitten mangot lennellyt toistensa naamaan.. No kuultiinkin sitten, että toinen heistä onkin ihan tosiaan puukottanut 11 ihmistä.. eikä kuulemma vieläkään lopettanut! Että ihan hyvä ehkä oli lähteä sieltä farmilta.

Cairnsin jälkeen mulla oli tarkoitus lähteä ensin Sydneyhyn ja sitten ehkä Canberraan ja sitten Melbourneen, jonka jälkeen olisin ottanut bussi passin takaisin tänne pohjoiseen. Puhuin sitten yksi päivä yhden aussitytön kanssa ja hän sitten vaan sanoi, että nyt on hyvä olla täällä Queenslandin alueella, mutta kun wet season pian alkaa, niin on turha tulla takaisin ennen maaliskuuta. Hurrikaanit ja tulvat valloittaa sitten tämän alueen. Kävelinkin heti ensimmäiseen Travel Bugs-matkatoimistoon ja buukkasin itselleni parin viikon ajaksi tällaisen ohjelman, että kiertelen itärannikkoa Queenslandin alueella. Anna-Juulia on jo täällä n. puoli vuotta tätä itärannikkoa kierrellyt, niin hän sitten lähti Adeleideen. Olin siis taas yksin reissussa, mikä aluksi tuntuikin vähän oudolta, kun oli jo niin tottunut jatkuvaan matkaseuraan ja tietysti haikealta, kun oli niin hauskaa Anna-Juulian kanssa ollut!

Ensimmäisenä kohteenani oli Magnetic Island. Ostin Townswillestä lipun paattiin, joka vei mut tänne saarelle. Saari olikin aika iso ja oma hostellini sijaitsi sellaisella alueella kuin Horseshoe Bay. Hostellini olikin keskellä sellaista wild parkia ja siellä asuttiin bungaloweissa. Bungaloweissa ei tietenkään ollut ilmastointia, joka oli aika tukalaa, mutta muuten se oli ihan hauska kokemus! Tosiaan siinä illalla kun oltiin yhden ruotsalaisen tytön Elenan kanssa syömässä, niin yhtäkkiä opossumi liittyi seuraan! Ja jos käveli siellä ympäriinsä, niin saattoi nähdä kenguruita ja muita otuksia. Horseshoe bay oli tosi pieni paikka ja keskustassa oli oikeestaan vaan yksi supermarket, ykis surffiliike, yksi vaateliike ja pari ravintolaa(ehkä ihan hyvä mun lompakolle hehheh). Viihdyin kuitenkin tosi hyvin siellä, koska rantahan tosiaan oli 5 minuutin kävelymatkan päässä hostellilta! Noh yksi päivä tulikin sitten otettua aurinkoa ja kärvensin itseni ihan huolella. Seuraavana aamuna heräsin sitten naama tulipunaisena ja turvonneena. Onneksi huoneessani oli yksi sveitsiläinen tyttö, jonka äiti oli jotenkin todella kiinnostunut terveydestä ym. Niin se tyttö sitten soitti äidilleen ja kysyi, että mitä lääkkeitä pitää antaa ja antoikin sitten jotain lääkkeitä ja rasvoja, mitä käytin sitten ihan uutterasti. Seuraavana päivänä naama oli jo paljon parempi, vaikkakaan ei parantunut. Mutta ilman näitä rohtoja olisin varmaan ollut frankenstainin näköinen, joten olen kyllä tosi kiitollinen! Yhtenä päivänä sitten kävin sen Elenan kanssa kävelemässä The Forts Walkin, mikä siis oli sellainen parin kilometrin kävelyreitti. Maisemat olivat upeita ja nähtiin matkalla koalakin!! 

Seuraava kohde oli Airlie Beach. Saavuin sinne aika myöhään illalla, kun bussikin oli myöhässä. Että illalla sitten katselin vaan leffaa ja menin nukkumaan. Seuraavana päivänä olin järjestänyt itselleni pienen tourin Whitsundaysille, joka on siis käytännössä paratiisisaari (katsokaa kuvia, niin tuutte tosi kateellisiksi muahhahhah). Aamulla lähdettiin paatilla kohti Whitsundays saarta ja sen kuuluisaa White heaven rantaa. Olin jo varautunut siihen, mutta silti oli aika paha järkytys, kun matkalla pysähdyttiinkin sitten snorklaamaan. Niin siis niille, jotka ei sitä tiedä - yksi mun pahimmista peloista on KALAT. Jep älkää kysykö miksi, mulla ei oikeasti ole hajuakaan. Noh, en sitten siitä kuitenkaan viitsinyt mainita, kun ajattelin, että nyt kerrankin kohtaan pelkoni ja yritän päästä siitä eroon. Alku sujuikin hyvin, kaikki puki päälleen stinger puvut(jotka siis suojaavat meduusoilta) ja valittiin oikean kokoiset maskit ja räpylät. Siinä kun piti hypätä veteen, niin alkoi vähän kyyneleet valua ja se guide vähän kyseli, että onko kaikki okei. Sanoin siinä sitten vaan, että vähän noi kalat pelottaa, mutta että haluan kuitenkin mennä ja se sitten vaan sanoi, että hän vähän kuitenkin pitää silmällä mua jos se on okei. Hyppäsin sitten veteen ja siinä hetken pulikoin korallien yläpuolella ja se olikin ihan siistiä. Kalat menivät sen verran alhaalla, että se ei pelottanutkaan ja oli hienoa nähdä niin erikoisia kaloja. Noin 5 minuutin jälkeen iso kalaparvi meni ihan altani ja yllätysyllätys pelästyin niin paljon, että sain paniikkikohtauksen… Vettä meni suuhun ja kiljuin ja nauroin ja itkin samaan aikaan ja räpiköin vedessä niin kuin sätkynukke. No kaikkihan sitten luuli, että olin nähnyt hain ja tämä ohjaaja sitten äkkiä kiihdytti kumiveneellä luokseni ja veti kyytiin. Onneksi kukaan siitä ei sitten enää sanonut mitään, mutta oli se kyllä noloa.. Matka sitten jatkui kun muut olivat valmiita ja jatkettiin kohti saarta. Kun päästiin saarelle, niin syötiin siinä kaikki yhdessä. Sen jälkeen saatiin itse päättää mitä tehtiin iltapäivän ajan ja suurin osa menikin ihastelemaan upeata rantaa. Hiekka oli ihan valkoista ja meri aivan kirkkaan sinistä ja läpinäkyvää, se oli ihan uskomaton paikka!! Kävin myös kävelemässä semmoisen Bush Walkin, missä kiivettiin ns. kalliolle, jonka päältä oli ihan henkeäsalpaavat näkymät! Matkan varrella nähtiin myös kaikenlaisia otuksia, suurimmaksi osaksi varaaneja. Joskus neljän-viiden aikaan lähdettiin takaisin ja muutaman tunnin päästä oltiin takaisin Airlie Beachilla. Seuraavana päivänä törmäsinkin kahteen sveitsiläiseen tyttöön Vanessaan ja Isabelleen, jotka olivat mun kanssa samassa bungalowissa Magnetic Islandilla. Tiesin kyllä, että ne oli tänne tulossa, mutta samaan hostelliin vielä!! Päivä menikin sitten heidän kanssa aurinkoa ottaessa laguunilla. Illalla bussini lähti keskiyön aikaan, joten tytöt ehdotti, että jos lähtisin heidän kanssa katsastamaan yöelämää. Olin jo kirjautunut ulos hostellista, niin tehtiinkin ovelasti sillä tavalla, että jätin kamat sinne heidän huoneeseen ja lähdin sitten heidän kanssa ulos. Ilta oli kuitenkin vielä niin nuori, että vaihdettiin muutamaan otteeseenkin paikkaa, kun kaikki oli niin tyhjillään. No tietysti juuri kun porukkaa alkoi tulemaan ja oli muutenkin hauskaa, niin mun piti sitten lähteä :(

Seuraavana matkasin kohti 1770-nimistä paikkaa. Hostelli oli aika pieni, siellä oli muutama 4 hengen mökki, jotka kaikki oli nimetty maiden mukaan. Suomi- mökkiä ei vielä ollut (törkeetä!), joten mut sitten majotettiin Germany-mökkiin. Mun oli tarkoitus käydä sinä päivänä surffitunnilla, mutta bussi oli niin paljon myöhässä, että en enää sinne kerennyt. Olin niin väsynyt koko yön kestäneestä bussimatkasta, että otin sitten pienet päikkärit. Hostelli oli sen verran kaukana keskustasta, että 2 tunnin välein sinne meni kuljetukset. Päätin päikkäreiden jälkeen mennä katsomaan vähän keskustaa ja 2 tuntia oli kyllä jopa liikaa... Se oli sellainen pieni kyläpahanen keskellä ei mitään – posti, ruokakauppa, surffikauppa ja kahvila :D no kävin sitten ostamassa postikortteja ja kirjottelin niitä siinä ja kävin ruokakaupassa. Niin perus minä, järkevänä tyttönä ostin ruoat ensimmäisenä ?!?! joten puolet ruoista ehti jo sulaa hehheh.. Illalla hostellilla oli sitten barbeque-ilta ja oltiin kaikki yhdessä grillailemassa. Siellä sitten törmäsinkin yhteen belgialaiseen poikaan Stijniin, jonka kanssa silloin oltiin Sydneyssä niiden hollantilaisen kanssa! Oli kyllä hauska yhteensattuma. Katottiin siinä sitten vielä leffa illalla ja mentiin sitten nukkumaan. Aamulla lähdin keskustaan ja ilmoittauduin puolen päivän kestävälle surffitunnille! Lähettiin siitä aika pian rantaa kohti ja haettiin laudat siinä matkalla. Aluksi kuivaharjoteltiin hiekalla, opetellen, että miten noustaan polvilleen ja miten sitten seisomaan. Käytiin myös jotain sääntöjä läpi ennen aalloille nousemista. Kaikista vaikeinta oli mun mielestä päästä edes sinne kauas aalloille, kun aina kun aalto tuli, niin se iski mut takasin rantaan...... Sitten kun vihdoin pääsin sinne aalloille, niin vähän aikaa pysy siinä laudalla, mutta sitten kun kaatu, niin se lauta iski muutaman kerran lanteille (kiitos kolmesta jättimustelmasta), pari kertaa NAAMAAN ja pari kertaa päähän :( auts. Ja samalla myös kurlautin sitten merivedetkin suussa...:D mutta pääsin kuitenkin seisomaan laudalla, mikä oli kyllä siistiä! Sen jälkeen lepäsin hetken hostellilla ja pian pitikin taas jo lähteä – tällä kertaa kajakkiretkelle delffiinien seuraan! Olin sellasen saksalaisen tytön Carolinen kanssa samassa kanootissa. Se ohjaaja oli tosi hauska ja meitä oli pieni 6 hengen ryhmä, niin tutustui kyllä helposti kaikkiin. Pari kertaa pysähdyttiin sen matkana aikana, esimerkiksi kerran sellaisella jättimäisellä hiekoituksella keskellä merta ja kerran sellaisella saarella, jota kutsutaan perhossaareksi. Yleensä se on aivan täynnä perhosista, mutta tähän vuodenaikaan niitä ei just sitten ollu :( se ohjaaja olikin ottanut mukaan vähän viiniä ja naposteltavia, niin vietettiin siinä sitten hetki juhlistaen. Sen jälkeen meidän oli tarkoitus lähteä vähän aallokkoon, kun delffiinejä ei oltu nähty ja kuulemma hänen vaimonsa oli tänään niitä nähnyt sen aallokon takana saarella. Laitettiin kypärät päälle ja lähdettiin kohti aallokkoa, mutta tuuli oli sitten niin voimakas, että meinattiin kaatua kumoon joka aallolla. Ohjaaja ei uskaltanut meidän kanssa lähteä pidemmälle, niin lähdettiinkin sitten takasin päin ja delffiinit jäikin kokonaan näkemättä :(( Oli kuitenkin superkiva reissu ja kyllä uudestaan lähtisin! Toisaalta maksoin siitä, että näen niitä delffiinejä niin vähän jäi harmittamaan.. Mutta eihän sitä voi ennalta arvata että missä ja milloin ne delffiinit on ja milloin ei.

Seuraavana aamuna aikaisin lähti sitten bussi kohti Rainbow beachia. Se oli käytännössä vähän niin kuin välietappi, koska siellä porukka on vaan yleensä ennen kuin lähtee Fraser Islandille. Itselläni ei tällä kertaa rahat riittäneet, mutta ehkä tulevaisuudessa vielä sinne ehdin! Siellä hostellissa olikin sitten tosi hauskaa porukkaa ja erityisesti huonetoverit oli kyllä hauskaa seuraa! Siellä oli 2 saksalaista tyttöä, 1 poika ja 2 ruotsalaista poikaa ja kun kaikki muut meni illalla hostellin baariin juhlimaan, niin me pidettiinkin hauskaa meidän huoneessa!! Ihan noiden ihmisten takia jäi vähän harmittamaan, ettei pidemmäksi aikaa jäänyt.. Koska muuten se paikka oli kyllä ihan kuollut! Seuraavana päivänä kävin sitten keskustassa ja törmäsinkin Marcellaan, joka oli yksi niistä hollantilaisista!! Ennen kuin lähdin bussiin, niin käytiin vielä yhdessä syömässä.

Rainbow beachilta lähtikin sitten piiiiiiitkä bussimatka kohti Sydneytä. Matka kesti yhteensä 25 tuntia, joten voitte vain kuvitella miten hauska päivä.. Iltapäivällä pysähdyttiin Brisbanessa tunniksi ja sitten taas jatkettiin. Matkalla Sydneyhyn pysähdyttiin huoltoasemalla ja kuulin, että joku huusi nimeäni.. No taas törmäsin sitten hollantilaiseen - yksi Mark olikin koko ajan ollut samassa bussissa! Vaihdettiin siinä kuulumiset ja mentiinkin sitten loppumatka vierekkäin bussissa. Sydneyssä Mark kuitenkin jatkoi vielä Melbourneen bussissa, niin tiet sitten erosivat. Sydney oli myös vain välipysähdys, koska siis tosiaan krhm... olen itseasiassa hukannut passini ja tarkoitus oli hakea uutta.....................

Noh kun olin heittänyt kamani hostellille, lähdin heti suunnistamaan Suomen konsulaattiin. Kun olin tunnin päästä raahautunut sinne, huomasin kyltin ”Office hours 9.30-12.00”. Noh, itsehän olin tullut Sydneyyn vasta kahden maissa, eli turhaan sinne olin edes tullut. En siellä puolella Sydneytä ollut käynytkään, joten kävelin ihan vaan maisemien vuoksi ympäriinsä. Kun tulin takaisin hostellille, niin siellä oli korealainen tyttö, joka juuri tuli myös. Lähdettiin sitten hänen kanssaan illalla syömään läheiseen pubiin, jossa oli erikoistarjous meidän hostellilaisille. Tavallaan on niin kiva, kun koko ajan tapaa uusia ihmisiä, mutta alkoi kyllä vähän väsyttää, että joka kerta piti samat asiat kertoa ja sekin, että kun tutustuu uusiin, niin seuraavana päivänä jo jompi kumpi lähtee yleensä jatkamaan taivalta. Seuraavana päivänä oli tarkoitus hoitaa passiasia kuntoon ja lähteä koneella kohti Melbournea. NOH, lähdin heti 9 aikaan Double Baylle konsulaattiin ja kun sinne tulin, niin passikuvat, jotka olin ottanut, eivät kelvanneetkaan. Uusiin passeihin tulee kuulemma joku muutos, biometrinen järjestelmä ja kuvilla on hyvin tarkat säännökset, että naaman pitää täyttää tietyn millimetrimäärän verran siitä kuvasta jne. Noh juoksin äkkiä Double Bayn keskustaan ja kuvat otettuani, jouduinkin vielä puoli tuntia odottamaan niitä kuvia. Kun pääsin takaisin, virkailija kyselikin, että olenko ollut tänne yhteydessä siitä kadonneesta passista ja kun olin selittänyt kaiken, mitä sieltä oltiin sanottu, hän lähti takahuoneeseen. Hän sitten tuli jonkun pienen post it-lapun kanssa takaisin, jossa luki, että ”Tuulia A. Keinäsen passi löytynyt Queenslandista”. Noh tämä virkailija olikin aika onneton, kun hän vaan sanoi, että tällaisen lapun hän löysi, mutta että hän ei kyllä yhtään muista että kuka tämän on hänelle ilmoittanut ja että missä se passi tällä hetkellä on. Noh hän sitten soitti Canberraan suurlähetystöön, mutta passi ei ollut sielläkään. Kun sanoin, että voisikohan sinne Surfers Paradisen poliisille soittaa, kun sinne sen kadotin, niin sieltä se on varmaan soitettu. Vastaukseksi hän sitten vähän vain mumisi, että tämä ei kyllä hänen tehtäviinsä kuulu ja että yleensä sieltä poliisilta kyllä lähetetään tänne lähetystöön ne kadonneet passit ja jos ei, niin heitä ei ne oikein kiinnosta. Elikä käytännössä se voi olla jossain poliisilaitoksen roskiksessa (?). Sitten hän sanoi, että kun hän on vain väliaikainen passivirkailija, niin että ehkä se oikea virkailija tietää asiasta enemmän, kun hän tulee takaisin lomilta. En kyllä oikein ymmärrä miksi hänelle ei voinut asiasta soittaa, mutta sovittiin sitten vaan, että he sieltä soittavat, jos tietävät missä se passi nyt seikkailee tai sitten jos sitä ei mistään kuulu, niin menen takaisin sinne hakemaan uutta passia. Noh tätä siinä sumpliessa myöhästyin sitten lennolta.. ja siitä lähti sitten katastrofipäivä..

Hostellin luona tajusin tosiaan, että en edes taksilla kerkeä lennolle, joten päätin soittaa vielä sinne ja kysyä, että jos sitä lippua pystyisi mitenkään vaihtamaan myöhempään koneeseen. Lippua ei kuitenkaan pystynyt siirtämään, joten rahat menivät kuin tuhka tuuleen. Otin sitten yö yli menevän bussin, koska se oli paljon halvempi kuin uusi lento. Se kuitenkin lähti vasta illalla, niin lähdin hoitamaan asioita ja ajattelin postittaa vihdoin ja viimein joitakin kortteja mitä olin Suomeen ajatellut lähettäväni. Löysinkin postilaatikon ja laitettuani muutaman kirjeen, huomasin, että se olikin maan sisällä kulkevat postit ja kansainvälinen postilaatikko oli toisella puolella..... Sen jälkeen juoksin vielä ympäri keskustaa, mm. syömässä ja ostamassa välipalaa bussiin ja anomalla rahoja takaisin shuttle bussi lipuista, joita en koskaan käyttänyt lentoasemalle mentäessä. Keskellä kaikkea tätä reväytin jalkani. Kun sitten kiiruhdin vielä bussille, näytin niin pingviiniltä kun kävelin niiden painavien kamojen ja jalan kanssa. Jotkut siinä matkan varrella kyselikin, että tarvitsenko apua, kun näyttää siltä, että kamat on isompia kuin minä ja että jokaisella askeleella näyttää siltä, kuin ne kaataisi mut kumoon.. Juuri kun bussi oli lähtenyt tajusin, että olin jättänyt aussipuhelimeni latautumaan laukkuvarastoon........ Kaiken lisäksi kun olin juuri matkustanut yön bussissa, niin kaikki raajat olivat vielä kipeitä siitä. Että eipä tullut hirveästi nukuttua sinä yönä!

Nyt ollaan kuitenkin turvallisesti Melbournessa ja puhelimenkin pitäisi sieltä piakoin tulla perässä :) Anna-Juulia lähtikin takaisin Suomeen jouluksi, mutta minä, Riia ja Reetta ollaan täällä. Tämä kämppä on aika kiva, suhteellisen iso ja tosi hyvällä paikalla! Tämä on ihan lähellä Colesia (supermarket), niin kun sieltä on ihan hyvin sitä ruokaa aina tullut, niin fiksuina tyttöinä ollaankin lähdetty sitten aina kärryt mukana kotiin hahaa. Ollaan kyllä sitten aina palautettu ne takaisin, että hyvinhän tämä on toiminut! Jouluaattona olikin sitten kuumin päivä pitkään aikaan, n. 37 astetta taisi olla mittarissa. Täällä ei mitään ilmastointia ole, joten ollaan sitten vaan alusvaatteillamme viettäneet päiviä. Joulu ei kyllä yhtään tuntunut joululta, kun liikuttiin tällaisissa lämpötiloissa ja jouluruokanani oli budjettiin sopiva eilisen tähteet pasta bolognesesta. Saatiin kuitenkin vähän joulumieltä kun kuunneltiin joululauluja ja syötiin tyttöjen Ikeasta ostettuja pipareita. Illalla juotiin sitten vähän viiniäkin ja juhlistettiin joulua! Joulupäivänä sitten satoikin vettä koko päivän, mikä olikin ihanaaaa meidän mielestä (apua turpaan tulee, tiedän, että etelässä on musta joulu ollut, mutta silti:D). Siinä viileässä säässä juotiin sitten glögiä ja muisteltiin meidän jouluperinteitä suomessa., koska täällä nimenomaan joulupäivä on se päivä, kun vietetään joulua. Kyllä vähän kaipasi joulukuusta ja sen koristelua, sitä hetkeä aamulla, kun saa yhden paketin avata, kun katsotaan yhdessä Lumiukko ja joulurauhan julistus, käydään saunassa ja syödään puuroa ja yritetään kuumeisesti etsiä mantelia, jopa joulukirkkoa ja sitä lahjojen odotusta, jouluruokaa, yhdessäoloa läheisten kanssa ja tietysti niitä joululahjoja! Ja kyllä tuli aika kova ikävä, kun puhuin sitten vielä perheen kanssa skypessä. Ja vielä kun näki LUNTA!!! Mutta kaikki on täälläkin tosi hyvin, nyt kun saa hetken rauhottua ilman sitä ainaista sähellystä hostelleissa ja oikein hyvässä seurassa kaiken lisäksi:) HYVÄÄ JOULUA VIELÄ KAIKILLE <3

farmin jälkeen                                                                      Crystal Cascades                      

 Minä, Anna-Juulia, Cozmo                                                            Cozmo ja Marco

Hypyn jälkeen                                                                         Minä ja Kim

Crystal Cascades vesiputoukset

Minä ja A-J                                                                                           Crystal Cascades

Crystal Casades

Reunion farmityöläisten kanssa                                                    Minä ja Anna-Juulia

Kajakkiporukka                                                                          Tervetuloa kuuhun

Kajakkiretki                                                                       Minä ja Caroline

Surffitunnilla

Magnetic Island

Magnetic Island                                                                  Snorklaamassa

Whitsundays - White heaven beach

White heaven beach - Whitsundays

2 months

Tosiaan kaksi kuukautta on täällä nyt tullut oltua, aika menee niin supernopeasti!! On kyllä niin ärsyttävää, kun ulkona paistaa aurinko ja on superlämmintä, eli täydellinen auringonottosää, ja me ei voida siitä nauttia… Päivät on kulunut kuitenkin tosi nopeasti koska on ollut niin paljon to do-asioita hoidettavana. Oltiin 3 ensimmäistä yötä Anna-Juulian kanssa Calypso-nimisessä hostellissa ja päivät meni oikeastaan rapsutellessa ja nukkuessa. Oli ihanaa nukkua pitkästä aikaa ilman herätyskelloa!! Kolmantena päivänä käytiin tosiaan lääkärissä ja saatiin onneksi vähän helpotusta tähän ihottumaan. Hostelli oli tosi kotoisa ja mukava, mutta se oli kaukana keskustasta ja vaikka sinne meni tunnin välein bussi, oli etäisyys jotenkin hankala. Ja nyt kun wet season on alkamassa täällä pohjoisessa, niin hostelli oli todella hiljainen eikä ihmisiä oikeastaan ollut. No joo, toisaalta näillä näpyillä varmaan karkoitettiin ne vähäisetkin ihmiset heh. Yhtenä päivänä pääsin myös vähän skypettämään Suomeen ja oli kyllä, niin kiva puhua äipän ja isin kanssa!! Ja sitten kävi vielä niin hyvä tuuri että Mellukin sattui olemaan paikalla, niin senkin kanssa pääsin juttelemaan!! Kyllä vähän iski koti-ikävä <3 mutta varmasti kun alkaa tämä elämä taas rullaamaan, niin sekin pian haihtuu. 

Päätettiin sitten tiistaina vaihtaa hostellia vähän paremmalle sijainnille ja valittiin sellainen kuin Corona Backpackers, joka on ihan siinä keskustan ja ostoskeskuksen tienoilla. Nyt ollaan sitten oltu täällä muutama yö ja täytyy sanoa, että kyllä nyt osaa arvostaa sitä ilmastointia farmilla. Täällä Cairnsissa on tällä hetkellä superkuuma ja kaiken lisäksi todella kostea ilma, joten hostellihuone ilman ilmastointia on aika tuskaa.. Tämä hostelli on hyvin pieni, varmaankin n. 10 huonetta yhteensä ja vastaanottokin pitää siestaa aina päivällä, kun ei porukkaa ole niin paljon. Syy on varmaankin siinä, että vastapäätä löytyy hostelli nimeltä Giligans, joka on todella suosittu täällä. Tämä on kuitenkin loistava paikka meille, koska tällä hetkellä yritetään vaan toipua tästä ihottumasta. Täällä sisältyy hintaan myös ateria illalla, jonka saa lähellä olevasta Woolshed-nimisestä ruokailupaikasta/baarista, joka on reppureissaajalle unelma!! Ainoa haittapuoli on, että annokset ovat tietysti hyvin pieniä ja menu koostuu pastasta, pastasta ja pastasta. Ilmaiseksi syön kuitenkin mitä vaan  Mutta täytyy kyllä sanoa, että nyt kaipaa kyllä niitä mamin kokkailuja (ps. äiti mulla on sitten jo valmiina ekan viikon ruokalista kun tuun kotiin heheh).

Ihottuma on alkanut vähän parantua ja kun haettiin apteekista ne rasvat, jotka auttaa tähän kutinaan, niin on yötkin menneet enemmällä unella. Ja partaakaan ei ole kasvanut  Jostain syystä mulle on tullut jalkoihin vähän lisää näppyjä, mutta toivotaan että ne nyt äkkiä lähtisi! Ollaan tässä parin päivän aikana sitten käyty aika paljon ostoksilla, kun on pitänyt vähän täydentää varastoja perustarvikkeilla esim. shamppoilla ja muilla, kun ne pääsi jo loppumaan siellä farmilla. Täydennettiin myös vähän vaatevarastoa, koska työvaatteet ei kyllä enää ole käyttökelpoisia. Käytiin myös rahastamassa shekit ja siirtämässä ne pankkitileille ja voi että kun oli mahtavaa pitää niin isoja summia käteisinä käsissä! Yhtenä päivänä tuli myös soitto Reetalta, että meillä on nyt sitten varmasti kämppä jouluksi & uudeksi vuodeksi, eli suomalainen joulu toetutuu jeeeee :) Vietettiin sitten AJ:n kanssa vähän pikkujouluja keskiviikkona ja täytyy sanoa että oli kyllä kiva, ettei kerrankin tarvinnut palella hehheh! Vaikka ”life is too short for drinking cheap wines”, kuten meidän huonekaveri Cat oivalsi, ostimme halvan ystävämme 10 dollarin ja 4 litran viinitonkan. Oli kyllä helppoa vaan kävellä vastapäätä olevaan Giligansiin, koska siellä on iltaisin myös suosittu baari alakerrassa. Yksi hollantilainen tyttö Lieke, johon tutustuin surffarilla, oli sattumalta myös täällä. Ilta oli kyllä hassunhauska ja todellakin erilainen pikkujoulu kuin suomessa. 

Torstaina oltiin sitten käymässä nettikahvilassa ja fb:ssä olikin tullut Cozmolta, joka siis oli meidän kanssa töissä farmilla, viesti, että hän lähti farmilta ja, että hän toi myös Kimin ja Marcon (ihana saksalainen pariskunta) tänne. He olivat suunnitelleet menevänsä Crystal Cascaden vesiputouksille perjantaina ja hän sitten kutsui meidätkin mukaan, mikä oli superhyvä tarjous  Lähdimme sitten perjantaina kaikki yhdessä aamulla ajelemaan kohti vesiputouksia Cozmon autolla. Kokemus oli ihan yksi parhaimmista mitä täällä on tullut koettua!!! Ensin meidän piti mennä ihan sinne korkealle ylös, mutta me tytöt päätettiin aluksi jäädä vain alas vähän uiskentelemaan ja pojat lähti hyppimään. Hyppyjen jälkeen pojat tulivat alas ja itsellekin alkoi tulemaan jotenkin adrenaliinia vereen, joten enköhän sitten ollut itsekin pian hyppelemässä vesiputoksilta! Vaikka se olikin tosi pelottavaa, niin oli kyllä sen arvoista!! Ainoastaan vika hyppy oli aika hurja, koska se oli vähän korkeammalta ja en ilmeisesti hypännyt tarpeeksi pitkälle ja olin sitten ehkä n. 10 cm lähellä, etten hypännyt kiville.. Mutta elossa ollaan ja yhta upeinta kokemusta rikkaampana :)

Tuula, Tulaila, Tulia, Tulina...

Ymmärrän kyllä että mun nimi ei oo helpoimmasta päästä, mutta kyllä on tullut kuultua niin mielenkiintosia vääntöjä että... :D Toisaalta on kyllä niin hauskaa kuulla näitä epätoivoisia yrityksiä lausua mun nimi. Halloween on nyt sitten tullut koettua ja täytyy sanoa, että täällä ihmiset tosiaan panostaa siihen. Kaikki oli pukeutuneet kunnon pukuihin ja tuota keskustaakin oli koristeltu esim. hämähäkin seiteillä. Noh reppureissaajan budjetilla ei hirveästi osteta asua, jota kuitenkin tulee käytettyä vain sen pari päivää. Hankin kuitenkin pirunsarvet, että tuli itsellekin jonkinlainen fiilis! Surfers Paradise alkoi kuitenkin kolmen viikon jälkeen jo vähän kyllästyttää ja olikin onnenpotku, kun sainkin töitä mangofarmilta (kiitos Anna-Juulia Riia ja Reetta). Paikka oli todellakin keskellä ei mitään ja tietokone, puhelinverkko ja tv oli vain toiveajattelua.. joten siksi en tosiaan ole päässyt päivittämään blogia. Kauppatavaratkin piti tilata, koska kauppa oli niin kaukana. Sekin oli kuitenkin ihan hauska kokea, että on kirjaimelllisesti sivistyksen ulkopuolella. Farmi oli Georgetownissa, Gilbert Riverillä, joka on n. 8H Cairnsista. He tarjosivat ilmaisen majoituksen, ruuan JA 20$ tunnilta, mikä kuulostaa aivan unelmatyöpaikalta, mutta todellisuus olikin vähän karumpi.. 

Esimerkiksi täällä tytöt ja pojat nukkuu eri huoneissa ja täällä meidän huoneessa on nainen, jolla on ilmeisesti vaihdevuodet.. Hän pitää koko yön ilmastointia päällä ja niin kylmällä, että HÄN voi varmasti nukkua. No kaikki me muut 8 tyttöä sitten nukutaan n. 3 paitaa päällekäin, housut ja sukat jalassa. Siis täällä on jääääätävän kylmää. Pari tytöistä on jo muutamana aamuna herännyt melkoisen kipeänä ja itselläkin on vähän nenä tukossa ja kurkku aika sökönä ja yskittää ihan koko aika. Noh kaiken lisäksi täällä kun ei ole ulko-ovea, niin ötököitä on joka puolella. Ei se nyt sinäänsä haittaa, mutta yöllä on joskus inhottava herätä siihen, että naamalla ja sängyllä ja vartalolla on jotain ihme elukoita. Toinen juttu, mikä vähän harmittaa on tämän paikan pomo. Hän ilmeisesti ei vaan halua menettää auktoriteettiaan, mutta jotenkin tuntuu, ettei kukaan tee ikinä mitään oikein. Aina on jotain sanomista(tai no lähinnä huutamista) ja kaikki menee huonosti. Ehkä siihenkin tottuu, mutta oli vaan aikamoinen shokki, kun ei ole sellaiseen tottunut.. Työ oli ihan ok, vaikka olikin aika rankkaa ja välillä tosi tylsää. Töitä tehtin n. 11-12 tuntia päivässä ja joka ikinen päivä, joten paikat ei ehtinyt palautua hirveän nopeasti. Ranteet ja selät tulivat monella kipeäksi niiden kymmenien kilojen mangoboxejen kantamisesta ja itse laskin toisesta kädestä 22 mustelmaakin. Poimiminen oli ihan kivaa vaikkakin myös välillä rankkaa. Mutta nyt täytyy sanoa, että sellainen pieni vinkki, että kun ostatte mangoja niin katsokaa aina tarran alta haha. Ykkösluokan mangoissa tarralla peitetään kaikki kolhut ja virheet joten nyt tosiaan sitten kannattaa vähän pitää niitä tarroja silmällä!

Täällä melkeinpä kaikki muut työntekijät on saksalaisia, joten aluksi oli vähän vaikea sopeutua. Me ollaan kuulemma ensimmäiset suomalaiset täällä farmilla ja siksi aluksi, kun me puhuttiin suomea, niin vakiotyöntekijät piti sitä epäkohteliaana, mutta kun saksalaiset puhuvat se on ihan ok, koska he ovat tottuneet siihen.. mikä on logiikka tässä ? Ja iltaisin ne yleensä vaan naureskelee meidän kielelle ja sanoo, että se kuulostaa ihan kanalta.. :D täh! Riia ja Reetta on poikien kanssa keräämässä mangoja ja leikkaamassa varsia ja kaikki me muut tytöt ollaan sitten pakkaamassa niitä mangoja suurimmaksi osaksi. Välillä mekin ollaan päästy keräämään, mutta toisaalta pakkaushuoneesa on kyllä ihanan viileää, kun niiden mangojen pitää olla tietyssä lämpötilassa. Niin täällähän on tosiaan päivisin 38 astetta lämmintä hehheh. Viikon jälkeen alkoi ihmisille tulemaan mangoihottumaa ja kaksi tyttöä lähti parin viikon jälkeen. Mangoihottumaan voi jopa kuolla, joten en ymmärrä miksi yksi poika ei lähtenyt pois, koska hänelle tuli jo hengitysvaikeuksia ja näki tähtiä ja kaikkea.. Siellä hän edelleen on farmilla töissä. 

Kun porukkaa alkoi lähteä, tuli pomolle pieni paniikki, kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä.Puolessa välissä työrupeamaa farmille sitten tuli muutama uusi työntekijä, jotka vaikuttivat aluksi ihan mukavilta. Sitten saimme tietää, että poliisi etsii heitä kaikkia ja yhdellä heistä on 11 syytettä.. Hän oli kuulemma mm. iskenyt ihmisiä jollain rautakangella tmv. Ja omasta mielestään 3 kertaa, mutta poliisin mukaan 5... ja yksi heistä joutui poliisiasemalle jo kolmantena päivänä. Ymmärrän kyllä että meitä on tällä hetkellä niin vähän, että tuon pomon pitää palkata kaikki mahdollinen työvoima, mutta kyllä pelotti pari päivää tämän jälkeen. Pomo oli sanonut, että jos poliisit tulisivat tänne farmille, niin melkein puolet työntekijöistä lähtisi mukaan.. että sellasta. 

Loppuaika farmilla meni tosi kivasti, alkoi jo päivistä tulla rutiinia ja porukkaan alkoi tutustumaan niin hyvin, että oli hauskaa viettää aikaa vapaa-aikaisin. Tosin itse olin aina niin väsynyt 5 aikaan heräämisestä ja töistä, että menin suurimman osan ajasta jo 8 nukkumaan... Pomoonkin kun alkoi tutustua niin hänkin alkoi kohtelemaan paljon paremmin! Kahden viikon jälkeen Reetalla meni selkä oikein pahaan kuntoon ja he joutuivat Riian kanssa lähtemään. Porukkaa tuli sitten vielä lisää viimeisiksi kahdeksi viikoksi ja 3 brittiä tuli sinne töihin. Aika loppuvaiheissa työntekijöitä alkoi olemaan niin paljon, että pomo ennusteli, että päästäisiin lähtemään jo joulukuun alussa, vaikka ensin hän arveli että kausi päättyy joskus pari viikkoa ennen joulua. Noh siinä vaiheessa mulle ja Anna-Juulialle tuli sitten yllätys yllätys mangoihottuma. Tällä hetkellä me ollaan sitten sukua rupikonnille. Ihottuma paheni päivä päivältä, joten päätimme sitten lähteä aikaisemmin, koska terveys pitää kuitenkin olla ensisijalla. Bussimatka olikin aika mielenkiintoinen kun yksi aasialainen vanhempi nainen oli niin innoissaan tyrkyttämässä ihme rohtojaan meille. Hän kertoi että meidän pitää syödä vesimelooneja jotta nesteet lähtee kiertämään ja sitten yskääni hän laittoi jotain ihmetököttiä tuohon keuhkojen kohdalle ja sitten hän sanoi että talkki auttaa tähän kutitukseen ja levitteli sitä ympäri käsiäni ja jalkojani.. Mutta nyt sitten ollaan Cairnsissa hostellissa ja yritetään parannella näitä ihottumia. Kasvotkin on tällä hetkellä turvonneet ihottuman takia ja kutittaa ihan joka paikasta koko ajan. Tänäänkin oli aurinkoinen päivä ja olisi ollut kiva mennä ottamaan aurinkoa, mutta se kuulemma kirvelee niin paljon näihin näppylöihin, että ei kuulemma kannata. Eli nyt sitten vaan yritetään levätä ja vedellä nappeja naamariin ja toivotaan että se lähtisi pois mahdollisimman pian. Voi mennä muutama päivä tai muutama viikko. Heh. Käytiin tänään sairaalassa ja saatiin itseasiassa lääkkeiksi steroideja joten toivotaan ettei kasva partaa! 

Mutta tosiaan elossa ollaan ja kaikki tilanteeseen nähden hyvin! Shekki on taskussa ja hymy naamalla. :)

Halloween(Minä, Sophia & suomalaisia tyttöjä hostellilta)                   Minä & Lina

                                      HALLOWEEEEEEEN                

HALLOWEEEEEEN

Georgetown

"oleskelutila" farmilla                                                                     pomon tytär Natasha & Rosie lintu

Juuri poimittuja mangoja                                                                          Ykkösluokan mangoja

Kuva vajasta                                                    Kuva farmilta

Mangopuut

ennen                                                       jälkeen

Melkein onnistunut suomen opetus                                         Girls room

Kakkosluokan mangoja pakattuina                                    innokas lajittelija Anne

Töissä vajassa

 Riia & Reetta lähdössä kierrokselle                                                              Minä & Riia poimimassa

Reetta tuomassa mangoja varsien katkontaan                          Anna-Juulia poimimassa mangoja

minä poimimassa                                                   Reetta & Anna-Juulia poimimassa

Riia & Anna-Juulia                                                                              Litsipuu

Riia & Anna-Juulia ja lehmät                                            Kim & Dan & Anna-Juulia

pojat lähdössä poimintareissulle                                     Innokkaina lähdössä poimimaan

Minä poimimassa puussa                                     Cosm(iina) poimimassa hame päällä

all the girls                                                                                         jättimangot

Marco, A-J, Minä & Wainbow ( Wayne)                                       A-J, Minä & Kim

Natasha voimistelemassa                                                            Roskiin menevä mango

A-J ja mangot                                          Tytöt työskentelemässä vajassa

Mangot pesussa                                         Noreena pakkaamassa

Anthony aloittamassa desappauksen                                Pojat ja kaatuneet mangot

työniloa

THONGS...

...tarkottaa flip flopeja täällä :D

Oho, vähän venähti tämä blogin kirjoittaminen. Viime päivinä on vaan ollut niin paljon ohjelmaa, että ei vaan ole kerennyt. Tulin viikonloppuna tänne Brisbaneen, koska isä tosiaan nyt sitten oli käymässä täällä!! Oli niin luksusta päästä kunnolliseen suihkuun heti hotelliin saavuttuani ja ah mikä siisteys ja rauha. Vaikka hostellielämä on täydellinen yksinmatkaajalle, käy se myös ajan mittaan aika raastavaksikin. Välillä tuntuu jopa liian sosiaaliselta ja tekee mieli vaan laittaa napit korviin ja piiloutua peiton alle..  Laitoin ilmoituksen itsestäni yhdelle sivustolle, jossa kerroin etsiväni töitä ja heti sain muutaman työtarjouksen. Tosin ensimmäiset olivat aika kaukana siitä mitä haen:

"do you do any bikini waitressing? Topless? Nude?? Modelling?Also offer clients nice massage etc. If you need $$$ let me know"

joo siis tämähän on aina ollut unelmatyöni!!

Sain myös toisen hyvin epäilyttävän viestin, jossa yksi mies kysyi jos haluaisin olla hänen PA (personal assistant), jolloin asuisimme kahdestaan hänen talossaan ja hän maksaisi ainoastaan käteisellä…. hmmm eipä taida olla puhtaat jauhot pussissa tällä miekkosella. 

Mutta näiden lisäksi tuli myös hyviä tarjouksia – yhdestä kahvilasta tarjottiin töitä, mutta se oli valitettavasti vähintään 3kk keikka, joten en voi mennä sinne, koska muuten ei jää yhtään aikaa matkustelulle. Sitten toinen työ oli joku promo-juttu, että jakaisin flyereita ja selittäisin kyseisestä firmasta. Tämä kuulosti ihan hyvältä, mutta se oli vain muutaman kerran viikossa, joten ei oikein napannut.. ja firman nimi oli Cars4students, joka ei ehkä ole ihan ominta alaani. Sain myös osa-aikaista työtä sellaisesta lapsiparkista, mutta se olisi vain 3 krt viikossa ja vain 1h kerrallaan, joten sekään ei oikein nyt sovi tähän tilanteeseen. Au pair tarjouksia sain muutamankin, mutta osa oli vain ilmaista majoitusta ja ruokaa vastaan, joten niistä aika hyvin karsiutui 2 hyvää: toinen olisi Chinchilla nimisessä paikassa – joka kylläkin on keskellä ei mitään, 4h Brisbanesta – ja sitten toinen olisi Gold Coastilla, lähellä Byron Bayta! Jälkimmäinen työ kuulostaa superhyvältä ja toivon saavani sen, odottelen tässä parhaillaan perheen isän soittoa. Olisin Au pairina vain pari kk ja sitten tammikuun reissaisin vielä kunnolla ennen kun sitten lähden kotiin takaisin.. niin siis tosiaan olen nyt sitten päättänyt, että en ole tulossa vielä jouluna takaisin. Täällä on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa ja tämä rento elämäntyyli passaa mulle tosi hyvin!! Jos au pair-jutut ei onnistu, aion soittaa yhdelle farmille, josta myös tuli työtarjous.

Perjantaina oli isän synttärit wuhuuu! Joten käytiin syömässä isän ja isän ja äidin kavereiden kanssa, jonka jälkeen he näyttivät meille vähän kaupunkia. Oli niin outoa syödä kunnon ruokaa pitkästä aikaa haha! Olen niin tottunut etsimään halvimmat vaihtoehdot ruuista, että jotenkin oli kauhean ahdistavaa edes katsoa niitä hintoja..  mutta anyway, Jim ja Diana olivat supermukavia ja vaikka en kaikkea aina ymmärtänytkään, niin kaikki meni hyvin. Ja Brisbane oli niiiin kaunis illalla! Vähän Sydneyn kaltainen, mutta kauniimpi! Isä halusi käydä tsekkaamassa Australian rannat, joten Diana lähti viemään meitä Gold Coastille, Burleigh heads- nimiseen paikkaan. Sen jälkeen ajoimme Surfer’s Paradiseen, jotta isä näki paikan, missä tulen todennäköisesti vielä aikaa viettämään tovin. Ja myös, jotta saisi rauhoiteltua äitiä kuvilla ja omilla kokemuksillaan. ÄITI, hyvin mä täällä pärjään. Oikeastaan paremmin kuin hyvin – no worries!!<3 Sen jälkeen ajoimme Rossien talolle syömään – talo oli upea!!! Valtava talo, josta oli näkymä joelle ja pihalla uima-allas HUHHUH! He olivat todella vieraanvaraisia ja ystävällisesti tarjosivat mahdollisuuden tulla koska vain yöpymään sinne. Isän hotellissa oli ilmainen pesukone, joten ajattelin pestä kaikki 3vk pyykit siellä. Nohhh jostain syystä me ei vaan saatu sitä toimimaan kunnolla, joten siinä sitten tuli valvottua pitkälle yöhön käsipyykkiä tehden… toisaalta se on reppureissaajien arkea, joten pakkohan se piti kokea! Pääsin isän taksikyydillä hostellille, jossa viivyin sitten pari yötä.  Oli superkivaa nähdä isää täällä ja olen kyllä todella kiitollinen kaikesta! 

Tämä Brisbanen hostelli Bunk Backpackers on jotenkin tosi kiva! Tämä on vain todella valtava, joten tunnelma ei ole niin tiivis kuin esim. Surffarissa. Otin halvimman huoneen, joka sattui olemaan 4 bed female dorm. Heti kun avasin oven, siellä oli kaksi tyttöä huoneessa ja he ottivat heti mut vastaan tosi lämpimästi! Meninkin sitten samana iltana heidän kanssa katsomaan elämäni ensimmäisen Rugby-pelin. Se oli finaalipeli New Zeland vs. France ja toinen tytöistä oli Uudesta Seelannista, joten oli kyllä tosi hauska katsoa sitä ja tietysti Nikkeyn reaktioita haha. Mentiin sellaiseen baariin, jossa oli iso ruutu ja tunnelma oli kyllä mahtava!! Monet muuttaa Uudesta Seelannista Australiaan, joten baari oli tupaten täynnä uusiseelantilaisia. Uusi Seelanti voitti 1 pisteellä ja ihmiset olivat NIIIIIIN iloisia, kaikki vaan halaili toisiaan, tanssivat ja itkivät ja nauroivat samaan aikaan.. Täytyy sanoa, että rugby kyllä on todella rankka laji, mutta sehän on lähinnä painimista?!? ja pelaajat voi kai jopa vähän mukiloida toisiaan :o mutta ihan hauska oli nähdä sekin. Sen jälkeen jäimme baariin kuuntelemaan live musiikkia, joka oli toosi hyvää! Eilen menin toisen tytön, Marieken (Hollannista), kanssa katsomaan Storey Bridgen ja kävelimme South Bankiin asti, istuimme hetken puistossa ja sitten otimme City Catin takaisin. City cat oli siis sellainen paatti, joka kuljettaa ihmisiä joella. Ihmiset käyttävät sitä ihan koko ajan päästäkseen paikasta toiseen, se on ns. Brisbanen vesibussi. Onhan täällä siis tietysti myös juna ja bussi, mutta tuo on niiden lisäksi vielä yksi muoto. Sen jälkeen menimme hostellille kokkailemaan. 

No, olihan sitten pakko tarkistaa myös Brisbanen yöelämä… :D Nikkeyllä oli töitä tänään, joten hän ei jaksanut tulla, mutta menimme Marieken kanssa ulos. Kävimme ensin hostellin omassa baarissa, mutta se oli aivan tyhjä. Okei okei, nythän oli tosiaan maanantai, mutta silti! Ihan tämän hostellin lähellä on baarikatu, joten menimme sinne ja heti ensimmäisessä baarissa oli todella hyvä meno. Sielläkin oli livemusiikkia aluksi ja oli kiva vain istua ulkona ja jutella siinä.  Se täytyy kyllä sanoa, että oon ihan devastated! Näytän kuulemma tosi nuorelta mukamas!!!!!!!! Okei no jos seuralaisenani oli 25v tyttö, niin ehkä mä Marieken rinnalla näytin vähän junnulta..  mutta niin tutustuttiin huippukivaan kaveriporukkaan, jotka oli ausseja! Oli yksi tyttö, Nina, ja kaksi poikaa Daniel ja Patrick. Istuttiin niiden kanssa koko ilta ja aika meni niin nopeasti! Baari meni aika aikaisin kiinni, varmaankin kun oli maanantai. Mentiin sitten sen tytön kämpille vielä jatkamaan iltaa ja oli tosi hauskaa viettää aikaa yhdessä!  Nyt harmittaa niin paljon, että lähden jo tänään… Marieke  ja Nikkey oli huippuhyvää seuraa ja nyt kun tutustuttiin noihinkin niin ärsyttäääääää.. Olin jo kuitenkin varannut hostellin Surfer’s Paradisesta, joten en voi oikein enää peruakaan samana päivänä. 

Jepjep, kohta tosiaan lähden takaisin Surffariin ja olen siellä ainakin Halloweeniin asti, kun olin sen sinne saakka varannut. Sitten en olekaan enää suunnitellut eteenpäin hihhii, riippuu vähän saanko nyt tuon työn Gold Coastilta vai Chinchillasta vai menenkö jonnekin ihan muualle. Mutta sen saatte sitten seuraavassa kirjoituksessa kuulla! CHEERS.

Minä & iskä Burleigh Headsin rannalla                                                Rosseilla käymässä

Brisbane                                    Marieke & Minä & Nikkey menossa katsomaan NZ vs. FRANCE

Brisbane

Minä & Marieke City Catissa                                                                      Marieke

So classy...........                                                                     Patrick, Daniel & Nina

Daniel & Patrik rehaamassa                                           Marieke & Minä & Nina   

Surfers Paradise

Minä & Reetta juhlimassa                                              Ladies night @ Surfers paradise

Minä & Marieke & Surfers paradise