Ymmärrän kyllä että mun nimi ei oo helpoimmasta päästä, mutta kyllä on tullut kuultua niin mielenkiintosia vääntöjä että... :D Toisaalta on kyllä niin hauskaa kuulla näitä epätoivoisia yrityksiä lausua mun nimi. Halloween on nyt sitten tullut koettua ja täytyy sanoa, että täällä ihmiset tosiaan panostaa siihen. Kaikki oli pukeutuneet kunnon pukuihin ja tuota keskustaakin oli koristeltu esim. hämähäkin seiteillä. Noh reppureissaajan budjetilla ei hirveästi osteta asua, jota kuitenkin tulee käytettyä vain sen pari päivää. Hankin kuitenkin pirunsarvet, että tuli itsellekin jonkinlainen fiilis! Surfers Paradise alkoi kuitenkin kolmen viikon jälkeen jo vähän kyllästyttää ja olikin onnenpotku, kun sainkin töitä mangofarmilta (kiitos Anna-Juulia Riia ja Reetta). Paikka oli todellakin keskellä ei mitään ja tietokone, puhelinverkko ja tv oli vain toiveajattelua.. joten siksi en tosiaan ole päässyt päivittämään blogia. Kauppatavaratkin piti tilata, koska kauppa oli niin kaukana. Sekin oli kuitenkin ihan hauska kokea, että on kirjaimelllisesti sivistyksen ulkopuolella. Farmi oli Georgetownissa, Gilbert Riverillä, joka on n. 8H Cairnsista. He tarjosivat ilmaisen majoituksen, ruuan JA 20$ tunnilta, mikä kuulostaa aivan unelmatyöpaikalta, mutta todellisuus olikin vähän karumpi..
Esimerkiksi täällä tytöt ja pojat nukkuu eri huoneissa ja täällä meidän huoneessa on nainen, jolla on ilmeisesti vaihdevuodet.. Hän pitää koko yön ilmastointia päällä ja niin kylmällä, että HÄN voi varmasti nukkua. No kaikki me muut 8 tyttöä sitten nukutaan n. 3 paitaa päällekäin, housut ja sukat jalassa. Siis täällä on jääääätävän kylmää. Pari tytöistä on jo muutamana aamuna herännyt melkoisen kipeänä ja itselläkin on vähän nenä tukossa ja kurkku aika sökönä ja yskittää ihan koko aika. Noh kaiken lisäksi täällä kun ei ole ulko-ovea, niin ötököitä on joka puolella. Ei se nyt sinäänsä haittaa, mutta yöllä on joskus inhottava herätä siihen, että naamalla ja sängyllä ja vartalolla on jotain ihme elukoita. Toinen juttu, mikä vähän harmittaa on tämän paikan pomo. Hän ilmeisesti ei vaan halua menettää auktoriteettiaan, mutta jotenkin tuntuu, ettei kukaan tee ikinä mitään oikein. Aina on jotain sanomista(tai no lähinnä huutamista) ja kaikki menee huonosti. Ehkä siihenkin tottuu, mutta oli vaan aikamoinen shokki, kun ei ole sellaiseen tottunut.. Työ oli ihan ok, vaikka olikin aika rankkaa ja välillä tosi tylsää. Töitä tehtin n. 11-12 tuntia päivässä ja joka ikinen päivä, joten paikat ei ehtinyt palautua hirveän nopeasti. Ranteet ja selät tulivat monella kipeäksi niiden kymmenien kilojen mangoboxejen kantamisesta ja itse laskin toisesta kädestä 22 mustelmaakin. Poimiminen oli ihan kivaa vaikkakin myös välillä rankkaa. Mutta nyt täytyy sanoa, että sellainen pieni vinkki, että kun ostatte mangoja niin katsokaa aina tarran alta haha. Ykkösluokan mangoissa tarralla peitetään kaikki kolhut ja virheet joten nyt tosiaan sitten kannattaa vähän pitää niitä tarroja silmällä!
Täällä melkeinpä kaikki muut työntekijät on saksalaisia, joten aluksi oli vähän vaikea sopeutua. Me ollaan kuulemma ensimmäiset suomalaiset täällä farmilla ja siksi aluksi, kun me puhuttiin suomea, niin vakiotyöntekijät piti sitä epäkohteliaana, mutta kun saksalaiset puhuvat se on ihan ok, koska he ovat tottuneet siihen.. mikä on logiikka tässä ? Ja iltaisin ne yleensä vaan naureskelee meidän kielelle ja sanoo, että se kuulostaa ihan kanalta.. :D täh! Riia ja Reetta on poikien kanssa keräämässä mangoja ja leikkaamassa varsia ja kaikki me muut tytöt ollaan sitten pakkaamassa niitä mangoja suurimmaksi osaksi. Välillä mekin ollaan päästy keräämään, mutta toisaalta pakkaushuoneesa on kyllä ihanan viileää, kun niiden mangojen pitää olla tietyssä lämpötilassa. Niin täällähän on tosiaan päivisin 38 astetta lämmintä hehheh. Viikon jälkeen alkoi ihmisille tulemaan mangoihottumaa ja kaksi tyttöä lähti parin viikon jälkeen. Mangoihottumaan voi jopa kuolla, joten en ymmärrä miksi yksi poika ei lähtenyt pois, koska hänelle tuli jo hengitysvaikeuksia ja näki tähtiä ja kaikkea.. Siellä hän edelleen on farmilla töissä.
Kun porukkaa alkoi lähteä, tuli pomolle pieni paniikki, kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä.Puolessa välissä työrupeamaa farmille sitten tuli muutama uusi työntekijä, jotka vaikuttivat aluksi ihan mukavilta. Sitten saimme tietää, että poliisi etsii heitä kaikkia ja yhdellä heistä on 11 syytettä.. Hän oli kuulemma mm. iskenyt ihmisiä jollain rautakangella tmv. Ja omasta mielestään 3 kertaa, mutta poliisin mukaan 5... ja yksi heistä joutui poliisiasemalle jo kolmantena päivänä. Ymmärrän kyllä että meitä on tällä hetkellä niin vähän, että tuon pomon pitää palkata kaikki mahdollinen työvoima, mutta kyllä pelotti pari päivää tämän jälkeen. Pomo oli sanonut, että jos poliisit tulisivat tänne farmille, niin melkein puolet työntekijöistä lähtisi mukaan.. että sellasta.
Loppuaika farmilla meni tosi kivasti, alkoi jo päivistä tulla rutiinia ja porukkaan alkoi tutustumaan niin hyvin, että oli hauskaa viettää aikaa vapaa-aikaisin. Tosin itse olin aina niin väsynyt 5 aikaan heräämisestä ja töistä, että menin suurimman osan ajasta jo 8 nukkumaan... Pomoonkin kun alkoi tutustua niin hänkin alkoi kohtelemaan paljon paremmin! Kahden viikon jälkeen Reetalla meni selkä oikein pahaan kuntoon ja he joutuivat Riian kanssa lähtemään. Porukkaa tuli sitten vielä lisää viimeisiksi kahdeksi viikoksi ja 3 brittiä tuli sinne töihin. Aika loppuvaiheissa työntekijöitä alkoi olemaan niin paljon, että pomo ennusteli, että päästäisiin lähtemään jo joulukuun alussa, vaikka ensin hän arveli että kausi päättyy joskus pari viikkoa ennen joulua. Noh siinä vaiheessa mulle ja Anna-Juulialle tuli sitten yllätys yllätys mangoihottuma. Tällä hetkellä me ollaan sitten sukua rupikonnille. Ihottuma paheni päivä päivältä, joten päätimme sitten lähteä aikaisemmin, koska terveys pitää kuitenkin olla ensisijalla. Bussimatka olikin aika mielenkiintoinen kun yksi aasialainen vanhempi nainen oli niin innoissaan tyrkyttämässä ihme rohtojaan meille. Hän kertoi että meidän pitää syödä vesimelooneja jotta nesteet lähtee kiertämään ja sitten yskääni hän laittoi jotain ihmetököttiä tuohon keuhkojen kohdalle ja sitten hän sanoi että talkki auttaa tähän kutitukseen ja levitteli sitä ympäri käsiäni ja jalkojani.. Mutta nyt sitten ollaan Cairnsissa hostellissa ja yritetään parannella näitä ihottumia. Kasvotkin on tällä hetkellä turvonneet ihottuman takia ja kutittaa ihan joka paikasta koko ajan. Tänäänkin oli aurinkoinen päivä ja olisi ollut kiva mennä ottamaan aurinkoa, mutta se kuulemma kirvelee niin paljon näihin näppylöihin, että ei kuulemma kannata. Eli nyt sitten vaan yritetään levätä ja vedellä nappeja naamariin ja toivotaan että se lähtisi pois mahdollisimman pian. Voi mennä muutama päivä tai muutama viikko. Heh. Käytiin tänään sairaalassa ja saatiin itseasiassa lääkkeiksi steroideja joten toivotaan ettei kasva partaa!
Haha mäki oon saanu kuulla vaikka mitä variaatioita mun nimestä :D Ja oon saanu parit hyvät naurut ku joku koittaa sanoo mun kokonimee, etenki sukunimee. Mut hyvä jos oot hengissä, nähään joskus ens vuoden puolella! <3
VastaaPoistajoo siis en voi ymmärtää miten nää suomalaiset nimet on nii vaikeita :D sukunimee en oo ees uskaltanu sanoo, ei siit tulis mitaa! oivoi tosiaa ens vuonna sitte <3
VastaaPoista