Olen tosiaan lähdössä valoittamaan maailmaa reilu viikon päästä suuntana destination unknown - Australia - ja vatsan pohjalla myllää perhonen jos toinenkin. Olen aina haaveillut lähteväni vaihtoon, mutta aina jokin on pidätellyt täällä koto-Suomessa tai ei ole muuten vaan uskaltanut tai halunnut jättää sen hetkistä elämää taakseen. Nyt sitten päätin vihdoin ja viimein toteuttaa unelmani ja räjäytinkin kerralla koko potin - edessä on pitkä taival toisella puolelle maapalloa matkakumppaninani ainoastaan rinkka. Elämäni Suomessa on ollut aina hektistä, eikä aikatauluni oikeastaan rakoile. Olen aina menossa tai tulossa, milloin ystävieni kanssa laatu aikaa viettämään milloin töihin tai harrastuksiin, joten itselleni ei aikaa kovin montaa tuntia viikosta löydy. Sen vuoksi pelkkä ajatus yksin lähtemisestä tuntuu mahdottomalta - kokemuksesta voi tulla elämäni kohokohta tai vastaavasti pahin painajainen. Tällä hetkellä yksin lähteminen kuitenkin vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta, koska nyt matkastani tulee juuri sellainen kun itse haluan ja todennäköisesti saan muitakin ystäviä kuin koalat ja kengurut, kun en koko ajan vietä aikaa tai puhu suomea jonkun kanssa. Olen kylläkin tunnetusti kävelevä katastrofi - hukkaan ja rikon kaiken mihin vain kosken -, joten täytyy vain toivoa, etten hukkaa itseänikin tällä kertaa.
Vime hetkien matkajärjestelyt on lähes tehty, muutamat pikkuostokset, kuten sadetakki ja työkengät, on vielä tekemättä, mutta niistä selvittyäni, on enää yksi harppaus maaliin. Olen siis lähdössä Allianssi (Aifs Australiassa) - järjestön kautta, joten matkavalmistelut ovat olleet helppoa kuin heinänteko. Täytin vain muutaman hakemuksen ja muutamassa päivissä hallussani oli jo viisumi, parin ensimmäisen yön majoitus sekä austraalialainen pankkitili ja sim-kortti valmiina odottamassa järjestön tiloissa Sydneyssä. Ainoa vaativa osuus omalta osaltani oli lentojen hankkiminen. Äidin kanssa haukkana etsittiin halvimpia lentoja ja löydettiinkin suhteellisen edullinen lento, vaikka takaisin tulo on todennäköisesti sesonkiaikaan joulun tienoilla. Menolippu oli melkeinpä samanhintainen kuin meno-paluu, joten siksi nyt varmuudeksi tehtiin näin. Olen aina viettänyt joulua perheen ja suvun keskellä, joten sen vuoksi tällä hetkellä sen viettäminen jossain muualla kuin Suomessa tuntuu liian haikealta. Kuitenkin odotukseni ovat hyvin korkealla ja loppujen lopuksi voikin käydä niin, että reissusta tuleekin niin hauska, etttei enää takaisin haluaisi tulla. Äidin tärkein sääntö kuitenkin oli, että, jos pakko on, niin mukaan voit miehen ottaa, mutta sinne et jää. Lento välilaskuineen ja odotteluineen on yhteensä yli 30h, mutta onneksi olen tunnetusti hyvä nukkuja. Hyvänä esimerkkinä voisin sanoa ystävieni kanssa vietetyn loman kesällä Barcelonassa, jolloin paluulento oli yöllä. Siinähän sitten kävi niin, että nukahdin jo ennen kuin lentokone oli edes lähtenyt maasta ja heräsin kunnolla vasta lentokoneen laskeuduttua.
Ainoa asia, mikä tällä hetkellä stressaa, on raha - no money no funny. Noin 2000 euroa on mennyt lippuihin ja järjestön maksuihin, ja vaikka olen tehnyt paljon töittä ja kaikki säästöni ylppärirahoja myöten käyttänyt, on matkabudjettinani n. 1300 e enää. Päätökseni lähteä oli ex tempore, joten tämä on ymmärrettävää. Toivoisin että saisin perillä helposti ja nopeasti töitä, koska toivoisin, ettei minun tarvitsisi koko matkaa olla varpaillani rahan kanssa ja jättää tekemättä asioita sen takia. Toinen asia mikä myös vähän stressaa on se itse matkanteko - paikasta toiseen siirtyminen yksinään: olin yhteydessä aikaisempiin Allianssin kautta lähteneihin reppureissaajiin ja onneksi olinkin - kuulin, että Alice Springsiin ei yksin kannata lähteä, sillä sitä aluetta halitsevat aborginaalit ovat hakanneet vaaleita. Tämänhetkinen reittisuunnitelmani on, että olen ainakin viikon Sidneyssä, jonka jälkeen lähden pohjoiseen päin rannikkoa pitkin Byron Bay, Gold Coast, Brisbane, Fraser island, The Whitsundays sitten todennäköisesti Uluru, Adelaide, Kangaroo island ja Melbourne. Haluaisin myös käydä Tasmaniassa ja länsirannikolla, mutta ne ovat suunnitelmissani vain, jos raha ja aika riittää. Suunnitelmani on muutenkin vain alustava, koska menen sinne minne mieli vie :) Seuraava kirjoitus tuleekin sitten vasta maailman toiselta puolen, CHEERIO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti